Päivä porojen parissa

Poronhoito, elinkeino vuosisatojen takaa, on yhä voimissaan Lapin tuntureilla. Perinteisin poronhoitomenetelmin hiljaistetun, eli kesytetyn, ajoporon voit nähdä nykyisin myös vaeltajan rinnalla tunturissa taakkaa kantamassa. Viidennen sukupolven porotilallinen ja matkailuyrittäjä Petteri Valle haluaa kehittää perinteistä ammattia luonnon ehdoilla.

Matkailija voi nauttia taakkaporovaelluksista tuntureilla, missä voi kesällä ihastella yötöntä yötä, syksyllä ruskaa ja talvella kaamosajan tähtitaivasta ja revontulia. Paikan päällä Petteri kertoo perinnetietoa poronhoidosta.

Tarinat alkavat jo vaelluksen alussa kuormaa lastattaessa. Matkailija kokee, miltä elämä tuntui sata vuotta sitten, kun ainut tapa kuljettaa kuormaa olivat taakkaporot.

Vaelluksen aikana erilaiset paikkojen nimet kertovat omaa tarinaansa. Petteri kertoo, että lähes jokaisella kivellä on nimi, jonka takana on tarina. Saamelaissuvuilla on omat perinteiset paikkansa, joista jokaisella on jälleen oma kertomuksensa.

– Paikkoihin liittyy niin hauskoja kommelluksia kuin ikäviäkin sattumuksia.

Taakkaporovaelluksille voi suunnata muutamaksi tunniksi tai jopa kolmeksi päiväksi. Petterin porotilalla matkailija voi myös osallistua poronhoidon arkirutiineihin. Tilalla voi osallistua porojen paimennukseen, ja jos onni käy ja paikalle sattuu poronerotusaikaan, poroaidallekin pääsee mukaan.

Petterille kyseessä ei ole ammatti, vaan elämäntapa.

– Poronhoito vaatii pitkäjännitteisyyttä ja tulevaisuuteen katsomista, vaikka mennyttäkään ei saa unohtaa.

Petterin isä Johan N. Valle saapui tuntureiden yli Utsjoelle Inarin Kaamasmukasta ja perusti 1970-luvulla porotilan. Moni asia on kuitenkin ajan kuluessa muuttunut.

Vuosisatoja elämä perustui vaihdantatalouteen. Jokirannassa kalastettiin, vaihdettiin metsästys- ja kalastussaaliita ja maataloustuotteita sekä poronlihaa. Jäämeri oli luonteva suunta kaupankäynnille.

Porosaamelaisten elämä kulki poronkierron mukaan. Huhti–toukokuussa kuljettiin porojen kanssa vasoma-alueille Kalddasiin ja Polmakjoen rannoille. Syksyllä palattiin talvilaidunaluille.

1960–80-luvuilla markkinatalous muutti perinteistä elinkeinoa. Mukaan tulivat moottorikelkat, kännykät ja tutkapannat. Petteri kertoo, että sopeutuminen on ollut vaikeaa, koska uusia menetelmiä tulee jatkuvasti lisää, eikä niihin ehditä kunnolla sopeutua.

Petterin isä Johan muistelee, että ennen kulut eivät olleet suurempia kuin tulot. Yhtäkkiä moottorikelkan rikkoutunut hihna maksoikin poron verran.

Poronhoito on kuitenkin edelleen merkittävä elinkeino, jota Petterin mielestä tulisi kehittää. Hän uskoo, että arvoa elinkeinolle löytyy matkailusta.

– Poronhoidon syvintä ajatusmaailmaa täytyy muuttaa. Muut elinkeinot on otettava siihen mukaan.

Petterin mielestä poronhoitoa ja elinkeinon kehittämistä tulisi ajatella ekologisemmalta kannalta. Pienemmillä porokarjoilla saavuttettaisiin paremmat ansiot; tuotot olisivat suuremmat kuluja vähentämällä, eikä ympäristö kärsisi.

Poronhoidon arkirutiinit alkavat varhain. Porot ruokitaan aamuaikaisin. Petteri kouluttaa päivällä uusia ajo- ja taakkaporoja ja ennen nukkumaanmenoa porot ruokitaan uudelleen. Matkailijoiden ollessa tilalla tehdään retkiä luontoon. 

Petteri on porojen kanssa joka päivä. Osaan niistä syntyy erityinen side. Petterin tilan pihalla tallustaa vanha, 18-vuotias härkäporo, joka käyskentelee omia menojaan tuntureille, mutta palaa aina kotiin.

Poronpurijat / Lomakylä Valle Utsjoki
0400 948 210, poronpurijat(at)luukku.com